Kevät ja vaalitulos

Kivet ovat enimmäkseen kuivia, ja se on kiva se. Sinappi, Muddy Fox ja Kolmoismuna tuli heitettyä noin aluksi. En ole mikään ihmekiikkuja vaan tämmöinen keski-ikäinen täti jolla viiraa päässä. Viittaan tällä siihen, että kukaan ihan viisas ei kiipeä kallioilla, vaan harrastaa vaikkapa ristipistokirjontaa sen sijaan. Minä harrastan molempia.

Ja sitten kukkahattutäti vähän saarnaa:

Vaalitulos on pettymys, tietenkin: jos Arkadianmäelle nousee avoimen rasistista kieltä käyttäviä ("Kikkarapäälle kuonoon" -Hirvisaari) ja väkivallalla uhkailevia ("Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino" -Halla-Aho) edustajia, se ei voi olla mitenkään päin katsottuna hyvä asia, saati että nämä uhoajat otetaan hallitukseen. Perussuomalaisten menestys kertoo minusta eniten siitä, että osa suomalaisista ei pysty mitenkään hyväksymään sitä, että heidän on elettävä samassa maailmassa ja pitkän päälle samoilla ehdoilla kuin kaikki muutkin, Kapkaupungista Nordkappiin.

Minusta me suomalaiset, ja perussuomalaiset aivan erityisesti, haluaisimme mielellämme ohittaa ainakin seuraavat asiat:

• perusteollisuus (sellunkeitto, paperin valmistus, laivojen hitsaaminen, kännyköiden kokoaminen) tulee vähenemään Suomessa edelleen. Se vähenee siksi, että kilpailu maailmalta on niin kovaa, ja siksi, että elintasoa on pakko tasata maapallonlaajuisesti. Nykyisen eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen korkean elintason hinta on maapallon tasolla liian kova: emme pysty maksamaan sitä edes orjuuttamalla koko maapallon loppuväestö (eikä se ole muutenkaan minusta hyväksyttävä ratkaisu).

• pakolaisuus, myös Suomeen, lisääntyy, kunnes elinolot koko maapallolla tasaantuvat siedettävälle tasolle - tämä tarkoittaa elintason laskua mm. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

• energian hinta nousee väistämättä. Kyse on vain siitä, millaisella aikataululla ja kuinka jyrkästi. Nykymeno vastaa kaasun painamista, kun suuntana on kallioleikkaus. Energiaverojen korotus olisi viisasta, ja antaisi sopeutumisaikaa sekä taloudellista tilaa vaihtoehtojen kehittämiselle. Ydinvoima on ehkä väliaikainen ratkaisu, mutta ei sitä uraaniakaan mistään lisää tule, ja erehtyväiset ihmiset ovat jatkossakin huonoja käyttämään herkästi käsistä karkaavaa tekniikkaa.

• en osaa sääliä näitä työpaikkansa menettäneitä perusduunareita, joiden pitää vaihtaa ammattia. Olen itsekin joutunut vaihtamaan ammattia pakon (työsyrjintä) edessä, eikä se mitään kivaa ole, mutta elämä on kovaa. Hanki kypärä. Kaikkea ei voi saada. Suurin osa meistä suomalaisista elää jatkuvassa epävarmuudessa, nyt se vain koskettaa myös niitä ihmisiä, jotka kuvittelivat olevansa siltä turvassa.

• eläkeläisjärjestöjen vaatimukset eläkkeiden korottamisesta ovat täyttä utopiaa. Kukaan ei ole maksanut eläkettään kokonaan itse, vaan siitä iso osa on tulonsiirtoa nuoremmilta vanhemmille. Nuorempien maksukyky ei riitä korotuksiin. Samoin eläkeikää on pakko nostaa tuonne 70-75 ikävuoden tienoille yksinkertaisesti siksi, että ihmiset elävät pidempään, ja meillä ei ole varaa maksaa eläkettä niin pitkään kuitenkin ainakin osittain työkykyisille ihmisille. Tämä on samantyyppinen ongelma kuin edellisetkin ongelmat: siltä voi sulkea silmät ja teeskennellä, että sen voi säätää pois lailla, mutta ei se mihinkään katoa.

• tiettyjen (hetero)miesten tuska katoavan etuoikeutensa äärellä on ymmärrettävää, mutta ne etuoikeudet eivät palaa. Avioliitossa ei saa raiskata, abortti pidetään melko lailla vapaana ja homotkin vihitään avioliittoon, ennemmin tai myöhemmin. Samasta työstä pitää maksaa sama palkka tai muuten syyllistyy syrjintään. Asiattomilla perusteilla ei saa syrjiä, ja esimerkiksi homous on asiaton peruste. Se, että osaa heteromiehistä ällöttää, ei ole mikään peruste, sen enempää kuin että minun ällötykseni erilaisia fasistisia liikkeitä kohtaan olisi peruste pistää nämä porukat telkien taakse.

• jos julkisia palveluita halutaan pitää yllä, veroja on korotettava. Arvonlisäveron korottaminen koskee kipeimmin köyhiin, valtion tuloveron ja pääomaveron korottaminen hyvätuloisiin.

• valvontaa ja kuria halutaan muille, ei itselle. Tosiasiassa suomalaiset eivät ole mitään erityisen rehellistä tai rehtiä porukkaa: esimerkiksi rakennusalan harmaa talous ei ole mikään tänne itsestään levinnyt syöpä, vaan ihan "rehellisten" suomalaisten liikemiesten tänne maahantuoma ilmiö: ravintola-alan harmaa talous kutistuisi kummasti, jos "rehdit" suomalaiset maksaisivat asiallisesta työstä asiallisen hinnan: viiden-kuuden euron pizza ei voi olla puhtain paperein tehty, mutta niin se vaan maistuu "rehdille" suomalaiselle kautta maan. Sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saadaan, todellakin. Jos suomalaisia, ja perussuomalaisia, pitäisi jollain laatusanalla luonnehtia, "ahne" olisi sopivin.

Taidan pistää kommenttimoderoinnin päälle nyt - näistä kun ei ole tapana puhua ihan näin suoraan.

Mikä siinä "älä alistu" -kampanjassa oikein mätti?

Kun pöly on hiukan laskeutunut, ajattelin arvioida kampanjaa. Suuri osa keskustelusta näyttää karanneen totutuille sivupoluille: ikään kuin Annin kertomus itsestään olisi ollut pääasiassa närkästystä herättänyt asia. Sitä se ei suinkaan ole - ainakin tämän telaketjufeministin mielestä ongelma piilee Annin kertomuksen kehyksissä, sekä kertomuksen esittämistavassa.

Ensiksikin minusta kertomus ei ole aivan uskottava. Näitä etunimellä tai pseudonyymillä tehtyjä tunnustuskertomuksia, suuntaan jos toiseen, kulkee netissä ja herätyskristillisissä piireissä sen verran paljon, että en itse ole valmis uskomaan niistä mitään sellaisenaan jos kertomuksen tueksi ei ole mitään detaljeja. Lisäksi (jos otamme kertomuksen todesta) biseksuaalin ihmisen kannalta on usein herttaisen yhdentekevää, onko hän naisen, miehen vai jonkin muun kanssa - tärkeämpää on rakkaudeksi kutsuttu sydämen veto toiseen ihmiseen, ja jos Anni on onnellinen miehen kanssa, niin hyvä Annille! Mitään suurta tuskaa se ei varmasti tuota kenellekään, toisin kuin jos homo yrittäisi leikkiä heteroa ja antaisi heteropuolisonsa ymmärtää, että tässä ollaan heteroita vaikka oikeasti sydämen kaipuu käy samaa sukupuolta kohti.

Toiseksi kampanjaan kohdistunut kritiikki kohdistui ainakin minun lukemisellani takana oleviin järjestöihin, ei Anniin tai hänen kertomukseensa. Järjestöjä kritisoitiin suhtautumisesta naispappeuteen ja seksuaalisiin vähemmistöihin, sekä näiden suhtautumistapojen vaikutuksesta kirkon jäsenmäärään: kritiikki osui mielestäni kohdalleen. Kukaan ei kai ole kyseenalaistanut Annin elämänvalintoja.

Kolmanneksi, puolustuksen puheenvuorot ovat erinomaisen kummallisia: esimerkiksi piispa Häkkisen raportoidaan sanoneen "En ymmärrä, miksi vuosikymmeniä hyvää työtä tehneiltä järjestöiltä haluttaisiin yhtäkkiä evätä taloudellinen tuki."  Anteeksi mitä? Hyvää työtä? Nämä samat vekkulit, jotka ovat viime vuonna aikaansaaneet mittavimman jäsenkadon sitten uuden uskonnonvapauslain voimaantulon?  Häkkisen käsitys hyvästä taitaa olla jotain ihan muuta kuin minun käsitykseni: minusta lähetysjärjestöjen erikoisalaa pitäisi olla ihmisten houkuttelu, eikä karkottaminen. Samoin, piispa Peuran lausunto, "Minun toiveeni olisi se, että näiden liikkeiden johdossa toimittaisiin siten, että pystyttäisiin kannustamaan ihmisiä olemaan mukana paikallisseurakunnan toiminnassa, osallistumaan siihen ja kohtaamaan siellä myös niitä, jotka ajattelevat joistain asoioista eri tavoin kuin he." olisi hihityttävän hauska, jos sen taakse ei kätkeytyisi itsepintaista kirkon vahingoittamista todellisuudesta vieraantuneella ihmiskuvalla. Vai että Peura toivoo näiden liikkeiden johdon kannustavan ihmisiä olemaan mukana paikallisseurakunnassa? Käytännössä nämä eriseuraissakit ovat hajottaneet kirkkoa kieltäytymällä yhteistyöstä kerta toisensa jälkeen, koska heille naisten pappeus ja homoseksuaalisuus näyttävät olevan pelastuskysymyksiä, "oikean" (lue: heidän - muita ei suvaita) raamatuntulkinnan ohella.

Neljänneksi, kampanjan sävy oli kauniisti sanottuna kiero, nimestä alkaen: elän itse melkoisen homomyönteisessä kulttuurisessa lokerossa suuressa kaupungissa, enkä pysty huomaamaan minkäänlaista painostusta homouteen - oma kaveripiirini ei edes usko, että ketään pystyisi painostamaan homoksi, ihmiset ovat mitä ovat. Toisekseen, lähipiirissäni ihmisten kumppanivalinnat ovat tasan tarkkaan heidän oma asiansa, eikä niihin ole kohteliasta eikä mitenkään sopivaa puuttua mitenkään. Henki on sellainen, että olet vapaa tekemään mitä haluat, kunhan kannat vastuun valinnoistasi. Minun on ihan älyttömän vaikea uskoa, että kampanjassa maalailtua "yhteiskunnallista painostusta arvokysymyksissä" on olemassakaan.

Viidenneksi - ja tämä on tärkeintä - kampanjassa markkinoidaan näiden liikkeiden ("jotka sitoutuvat Raamattuun toiminnassaan ja opetuksessaan") vakioajatusta Raamatusta "Jumalan erehtymättömänä ilmoituksena", mutta liikkeet eivät silti suostu suoraan avaamaan kampanjassa, mitä tämä vakioajatus tarkoittaa käytännössä puhuttaessa seksuaalisuudesta: seksi kuuluu ainoastaan (hetero)aviopuolisoiden välille. Liikkeet sulkevat pois ainakin homoseksuaalisuuden, mutta todennäköisesti myös masturboinnin Jumalan (heille ilmeisesti sama asia kuin Raamattu) tahdon vastaisena. Tämä jos mikä on silkkaa huijausta: ensin houkutellaan Jumalalla ja vapaudella, ja sitten tarjotaan tosiasiassa heteropakkopaitaa kaikille, ja arvelen, että juuri tämä kieroilu on se asia, joka on herättänyt niin voimakkaan vastareaktion kirkollisissa piireissä: ihmisten pakottaminen Jumalan nimissä on niin vastoin sitä, mitä Jumala on, että sen tajuaa kuka tahansa vähänkin asiaan perehtynyt (no okei, eivät kaikki tajua, tässähän se taas nähtiin). Jumala ei pakota ihmistä mihinkään, me olemme täysin vapaita, ja tähän vapauteen ei pidä mennä puuttumaan paitsi vahinkojen välttämiseksi - elämä homosuhteessa ei taas näyttäisi aiheuttavan minkään valtakunnan vahinkoa kenellekään.

Luulen, että näiden liikkeiden lähtölaskenta evlut kirkosta on nyt alkanut. Uskonnonvapauslain mukainen helppo kirkosta eroaminen antaa selvän signaalin joka kerta kun joku näistä ajatusten Jordanvirroista aukaisee suunsa: kirkkokansa ei vastaanota opetusta, vaan hylkää paitsi opetuksen, myös kirkon. Nämä signaalit näyttävät vihdoin toimivan; ilmeisesti tapahtuman ja seurausten aikaväli on riittävän lyhyt ja seuraukset ovat riittävän selkeitä.

En usko, että liikkeet itse tajuavat, suostuvat tajuamaan (tai edes myöntämään), aiheuttamaansa vahinkoa. Omasta raamattu- ja uskonkäsityksestä näyttää tulleen sen sortin epäjumala, että sen rinnalle ei suostuta antamaan edes muille omia käsityksiään, vaikka enemmistö antaakin tämän mahdollisuuden erilaisille vähemmistöille. Jos tämä oman käsityksen jumalointi ei poistu, en näe mitään mahdollisuutta rinnakkaineloon; rinnakkaiseloa on kokeiltu muutama vuosikymmen ilman sanottavampia tuloksia.

Joskus jos tunnen kutsumusta, saatan pohdiskella blogiin asti Raamatun korottamista Jumalaksi, mutta kalliot alkavat kutsua vakaasti: möngin pitkin kiviä aamupäivän, ja vaikka kaikki on vielä lumista ja märkää, niin lumi ja märkä katoaa kyllä ja sitten pääsee taas luonnonkivelle!