tiistai 6. syyskuuta 2011

Naisen kosto

Kirkollisen juoruilun pesä, Kotimaa24, uutisoi kuinka Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kati Niemelä kertoo Seurakuntalainen.fi:n haastattelussa naispuolisten pappien kostosta kirkon konservatiiveille. Uutisen äärellä ensin vähän ärsyttää ja sitten naurattaa, joten otan valkyyrianvarusteeni ja lähden kostoretkelle.

Niemelä projisoi niin että raikuu: "Liberaali kanta on nyt ensimmäistä kertaa yleisempi kanta papiston keskuudessa ja kanta, jolla on enemmän valtaa. He kokevat olleensa vuosia syrjittynä vähemmistönä, joka koki kaikenlaista vääryyttä ja syrjintää. Nyt tuntuu olevan koston aika". Näppärästi jätetään perustelematta, miten tämä kostaminen näkyy konkreettisesti: vaikka Niemelä sanoo, että konservatiivisten näkemysten edustaja "vaiennetaan", hän ei mitenkään avaa, miten tämä tapahtuu käytännössä. Seuraavassa lauseessa Niemelä kertoo, että "Et voi tuoda mielipidettäsi ilmi pelkäämättä seuraamuksia", mutta tämä on truismi: kaikkien mielipiteiden ilmaisemisesta on seuraamuksia, toiset niistä ovat kivoja, toiset ikäviä, mutta menemättä konkretiaan on mahdotonta sanoa, mihin Niemelä viittaa. Koska kuitenkin tykkään spekuleeraamisesta, heitän pari arvausta:

"Seuraamuksilla" Niemelä voisi tarkoittaa sitä, että äänekkäästi kirkolliskokouksen ja piispojen linjauksia vastustavat järjestöt eivät saa enää rahaa seurakunnilta entiseen tapaan. Tämä on aivan totta, mutta kostoksi tätä on vaikea tulkita: näiden järjestöjen kanssa on käyty keskusteluja useita vuosia, ja järjestöt ovat pysyneet johdonmukaisesti linjassaan. Kirkko toimii nyt vastavuoroisesti ja alkaa pitää kirkolliskokouksen ja piispojen lausuman linjan myös käytännössä. Tämä ei voi olla mikään yllätys, ja on vaikea nähdä, miten siihen liittyisi mikään erityinen kostomentaliteetti. Pikemminkin tulee mieleen kiukutteleva lapsi, joka ei ymmärrä mitään muuta kuin lähettämisen omaan huoneeseen rauhoittumaan.

"Vaientamisella" voitaisiin ehkä tarkoittaa myös sitä, että naisten pappisvirkaan vihkimisen ja rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisen vastustajat eivät saa sanoa sanomisiaan ihan ilman mitään vastaansanomista, joskus jopa varsin suoraa sellaista, mutta kaiken kaikkiaan juuri tämä osa on vaikein käsittää. En ymmärrä, miten vastaansanominen tai rahoituksen lakkauttaminen yhteisiä päätöksiä vastaan niskoittelevilta järjestöiltä vaientaa ketään tai mitään. Asioiden sanominen julkisesti ei maksa juuri mitään, ja en ole huomannut, että printtimedia sensuroisi näiden eriseuraisten mielipiteitä mitenkään erityisesti - naispappeuden ja homojen vastustajat saavat palstatilaa kirkollisessa lehdistössä melko paljon.

Kostoretkeäni jatkaakseni haluan huomauttaa vielä parista tuohon alkuperäiseen tutkimukseen (pdf) sisältyvästä ongelmasta. 
Ensinnäkin, rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisen käyttäminen yleisenä liberaalisuus/konservatiivisuus -akselin indikaattorina on hyvin ongelmallista. Epäilemättä suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen kertoo jotain henkilön suhtautumisesta seksuaalieettisiin kysymyksiin, ja siunaajat luokitellaan varmasti tällä akselilla liberaalimmiksi kuin siunaamisesta kieltäytyvät. Samalla tämä akseli piilottaa monia muita liberaali-konservatiivi -akselille sijoitettavia asioita, vaikkapa suhtautumisen Marian ikuiseen neitsyyteen, ruumiilliseen ylösnousemukseen tai vaikka syntien sovitukseen, ja väittäisin, että edellä listaamani teologiset kysymykset ovat paljon merkittävämpiä teologisen liberaaliuden tai konservatiivisuuden indikaattoreita. Mutta niitä ei kysytty.

Toiseksi, Niemelän suhtautuminen uskonnolliseen auktoriteettiin on varsin paljastavaa: "[female clergy] are less dependent on religious authorities like the Bible." (artikkeli, 365) Mutta mitattiinko mitään muita auktoriteetteja kuin Raamattua? Evlut kirkolla on muitakin auktoriteetteja, kuten tunnustuskirjat, piispat ja kirkolliskokous. Ilkeä ihminen voisi ajatella, että Niemelällä on sellainen uskon- ja kirkkokäsitys, että hänelle piispat, kirkolliskokous ja tunnustuskirjat ovat jotenkin vähäpätöisiä seikkoja, jotka voidaan sivuuttaa ilman sen kummempaa mainintaa - vähän kuin ne ovat seksuaalimoraalikonservatiiveillekin.
 
Lopetan tämänkertaisen kostoretkeni tähän, ja huomautan vielä, että minä olen sen sortin konservatiivi, että minulle nuo piispat jne. ovat Raamatun kanssa melkoisen tärkeitä asioita kaikki, ja en haluaisi ottaa Raamattua yksinään pelkästään omalla järjelläni tulkittavaksi, erehtyväinen ihminen kun olen. Pidän tuollaista oman järjen valon varaan ripustautumista muutenkin epäviisaana - omavoimaisuutena tai omavanhurskautena.

Ai niin, on sitä tullut kiivettyäkin, iso kasa boulderreittejä ja yksi trädionsight (Supernova variantti).