Pieni kaanaankieli - suomi -sanasto

Luterilaisissa piireissä käytetään aika omanlaistansa kieltä, mikä ei tietenkään sinänsä ole yllättävää, koska kaikissa pienemmissä porukoissa tehdään niin, mutta on tunnustettava, että tämä kielenkäyttö ei varmasti avaudu kaikille. Niinpä tämä pieni sanasto epätietoisten avuksi. Sanastoon tulee jatkossa lisää osia.

kirjaimellinen raamatuntulkinta: Raamattua ei tulkita, vaan siihen luetaan omat ennakkoluulot ja haetaan niille vahvistusta. Samalla tämä ennakkoluuloisuus kielletään. Toisin Raamattuaan lukevat ovat luonnollisesti väärässä, harhaoppisia tai pahan lapsia.

klassinen kristinusko: konservatiivinen kristinusko. "Klassinen" tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin "moderni pohjoisamerikkalainen konservatiivinen". Sanaparia käytetään myös sen päämerkityksessä (vanha kristinusko, n. vv 200-1000 esiintyneet kristinuskon päämuodot), yleensä vilkaisu kirjoittajan nimeen riittää kertomaan, kummasta käytöstä on kyse.

konservatiivi: vastustaa homojen oikeuksia, lukee Raamattua kirjaimellisesti, usein myös ei mielestään tulkitse Raamattua. Ks. kirjaimellinen raamatuntulkinta.

liberaali: ei vastusta homojen oikeuksia eikä muutenkaan ole kovin kiinnostunut siitä, mitä muut ihmiset puuhaavat pedeissään. Lukee ehkä Raamattua ja tulkitsee sitä miten parhaiten taitaa. Yleensä hyvin hiljaisia netissä. Suomessa enemmistö, sisäpiirissä vähän pienempi enemmistö. Merkitys pejoratiivinen konservatiivien joukossa.

vapaat suunnat: eivät kuulu mihinkään isoon kirkkoon. Jännästi vapaita sillä lailla, että yleensä homous on synti ja seksi on muutenkin vaikea ja askarruttava asia. Myös tanssin ja viinan kanssa merkittäviä eroja enemmistöön. Raamattukäsitys usein kirjaimellinen.

yhteiskristillinen: y. tapahtuma, y. konferenssi. Karismaattisuuteen päin kallellaan olevien porukoiden yhteinen tapahtuma, ei sisällä luterilaisten (tai ortodoksien tai katolilaisten) enemmistöä.

Fanaatikkojen sietäminen

Otsikon sanapari on paradoksi. Fanaatikkoja ei voi sietää, ja kyse ei ole siitä, etteikö yritettäisi. Kyse on siitä, että fanaatikko ei suostu ainoastaan siedetyksi, vaan hän haluaa tulla "siedetyksi" omilla ehdoillaan. Ja se taas ei ole sietämistä ollenkaan, vaan suostumista fanaatikon ehtoihin.

Sietäminen ja suvaitseminen ei tarkoita periksiantamista tai omien periaatteiden myymistä, kunhan hinnasta sovitaan.

Sietäminen tarkoittaa sitä, että en lähde vainoamaan tai muutenkaan nimenomaisesti ahdistelemaan erilaisia fanaatikkoja. En esim. esitä, että kirkon ei tulisi palkata ensimmäistäkään naisten pappeuden vastustajaa, tai että patriarkaatin kannattajat pitäisi erottaa kirkosta. Se olisi vainoa ja ahdistelua.

En esimerkiksi vaadi, että miespuolinen patriarkaatin kannattaja lopettaa naisten sortamisen kannattamisen. Se olisi sortamista. Mutta vaadin, että ketään ei sorreta. Tämä, tietenkin, rajoittaa miespuolisen patriarkaatin kannattajan toiminnanvapautta, mutta se ei sorra häntä. Se pitää hänet sortamasta naisia.

Fanaatikkojen strategia tuntuu perustuvan pelotteluun, ja pelko siellä takana taitaa muutenkin asustaa: pelko siitä, että jos joku omaksi koettu asia muuttuu tai ei olekaan kuten uskottiin, niin maailmankuva järkkyy liian pahasti. On tietysti ikävää, että maailma viis veisaa fanaatikkojen peloista ja on sävykäs ja muuttuu niin kuin muuttuu, fanaatikkojen vaatimuksista pahemmin välittämättä, mutta fanaatikon täytyy ilmeisesti mieluiten torjua sävyt ja muutos, tai jos ne eivät ole torjuttavissa (ks. feminismi, homojen olemassaolo), se täytyy jotenkin demonisoida tai muuten kieltää olemasta.

Sietäminen on mahdotonta juuri tuon maailmankuvan jäykkyyden ja todellisuuspakoisuuden takia. Jos ihmisen todellisuuskäsitys alkaa poiketa liikaa enemmistön käsityksestä, hän on enemmistön kannalta (hassusti tai ikävästi) pikkaisen päästään vialla. Tämä ei sinänsä ole vielä mikään ongelma, mutta jos fanaatikko vaatii lisäksi, että muutkin käyttäytyvät hänen maailmankuvansa mukaan ja auttavat häntä elämään omissa, noh, harhoissaan, enemmistö tuskin suostuu.*

Minusta evlut kirkko on nyt tässä tilanteessa omien patriarkaatin ystäviensä kanssa. Ne alkavat vaikuttaa pikkuisen kaheleilta jo ominkin silmin, ja ulkopuoliset taitavat jo pyöritellä silmiään. Viittaan tietysti näihin iänikuisiin avioliitto-on-vain-heteroille -porukoihin. Argumentit ovat degeneroituneet ajat sitten "en siedä tasa-arvoa, tulee näppylöitä" -tasolle, ja kun vielä joku jaksaa yrittää keskustella, argumentit menevät pelotteluun: "mitä seuraavaksi, homojen vihkiminen avioliittoon kirkossa omg!!1!". Ihan kuin mies- tai naisparin vihkiminen avioliittoon, kirkossa, olisi jotenkin pois heteropareilta - ja niinhän se ajattelu menee, että se on pois heteropareilta. Tasa-arvoisen avioliiton ongelmallisuus on juuri tasa-arvo; pieni osa heteropareista haluaa pitää eksklusiivisen paremman asemansa muihin nähden. Vaikka oma asema ei absoluuttisesti heikkenisikään, muiden nouseminen samalle tasolle heikentää omaa suhteellista asemaa. Veikkaan, että naisten aseman kohentamisen esteet ovat aika samankaltaisia - osa ihmisistä haluaa pitää oman, suhteellisen etunsa muihin nähden, vaikka absoluuttisiin etuihin ei koskettaisikaan.

Veikkaan, että jossain myöhäisessä vaiheessa luterilainen äitikirkkoni joutuu taas kerran näyttämään fanaatikoilleen kaapin paikkaa. En usko, että rajankäynti loppuu edes siihen - minusta näyttää, että fanaatikot tulevat lähemmäksi valtavirtaa kun on pakko, ja jatkavat nillittämistä jostain muusta. Toivon, että valtavirta ymmärtää jossain vaiheessa, että fanaatikkojen kanssa neuvotteleminen on melko hedelmätöntä puuhaa, ja että siihen ei ehkä tarvitsisi laittaa näin paljon aikaa ja energiaa.


* On tietenkin mahdollista, että fanaatikko on oikeassa ja pystyy perustelemaan näkemyksensä enemmistölle, mutta tällöin enemmistön maailmankuva muuttuu, ja fanaatikko ei ole enää fanaatikko, ainakaan kyseisessä asiassa. Tosin tekee mieli sanoa, että fanaatikko, joka pystyy perustelemaan ajatuksensa ymmärrettävästi ei ole mikään fanaatikko ollenkaan.