maanantai 28. maaliskuuta 2011

Sananlaskuja vieraalla kielellä

Tykkään, kun asioita sanotaan näppärästi, ja tämä seuraava lausahdus on jäänyt mieleeni jo pidemmän aikaa sitten; se tuli mieleeni nyt uudemman kerran tätä homokeskustelua seuratessa.

"While it may be true that if you preach the truth the world will hate you, it doesn't follow that if the world hates you, you must be preaching the truth. The world may be hating you because you're an arse."

Suomeksi: "Saattaa olla, että maailma vihaa sinua, koska puhut totta, mutta siitä ei seuraa, että jos maailma vihaa sinua, niin puhut totta. Maailma saattaa vihata sinua siksi että olet persreikä."

Kaikki vaino ei ole todistetta mahdollisesta marttyyriudesta, ja olisin erityisen varovainen lukemaan marttyyriutta omalle kohdalle, se kun on kirkon perinteessä sinänsä siunattu mutta hyvin ikävä nakki, jota ei sovi toivoa itselleen ikinä, ihan jo tuolta Jeesukselta asti: eipä Hänkään erityisesti ristille riemuiten juossut. Jo pelkkä marttyyriuden toivominen, vaikka kuinka salaa ja ikkuisenpikkuisen vain, on ylpeyden syntiä. Jos haluaa puhua vainotuksi tulemisesta, niin on parasta puhua käytännön kokemuksista ja kertoa esimerkki.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Mistä tämä loputon kiinnostus seksiin ja sukupuoleen oikein kumpuaa?

Miksi seksuaalisuus ja sukupuoli nousevat niin keskeiseksi näillä äärikristityillä, kerta toisensa jälkeen? Suurin osa näkyvistä homoudesta kiivailijoista on kuitenkin kai heteroita ja ihan varmoja omasta sukupuolestaan ja -roolistaan. Vai onko kyse vain arvoliberaalin kommarifeministihipin (se oon minä!) näköharhasta? Jos kurkkaan Kotimaa24:n blogien etusivua (24.3.), niin kommentoiduimmat ketjut ovat kaikki järkiään sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä: naispapit, feminismi kaksi kertaa, naisen asema seurakunnassa ja avioliitto. Ei taida olla vain minun näköharhani.

Ketjujen runsas kommentointi näyttää menevän tuttuja latuja, eikä siinä mitään yllättävää olekaan, mutta mistä tämä kiihko väitellä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta?

En törmää samaan kiihkeyteen missään muualla, ja ketään muuta ihmisryhmää josta tiedän, ei keskustelu sukupuolesta ja seksuaalisuudesta kiinnosta niin paljon kuin näitä kirkon arvokonservatiiveja.

Oikeasti odotan, että lumet sulavat ja kivet kuivuvat ja pääsen koettelemaan rakasta ruumistani myös ulkona.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Miksi evlut kirkko on edelleen läheisissä tekemisissä homofoobisten liikkeiden kanssa?

Vastaus lähtee liikkeelle 1800-luvun puolivälistä, kun Ruotsissa alettiin perustaa vapaakirkkoja - Suomessa vastaavat herätysliikkeet jäivät valtakirkon sisään. Ruotsissa kehitys vei siihen suuntaan, että kirkko toisaalta pysyi 1900-luvun enemmän valtiossa kiinni kuin Suomessa, mutta herätysliikkeet perustivat käytännössä omat kirkkonsa.

Meillä vastaavaa (konservatiivisten) paineiden purkamista ei ole koskaan tapahtunut, vaan nämä enimmäkseen konservatiiviset porukat ovat pysyneet evlut kirkon sisällä, ja olemme kirkkona päätyneet tilanteeseen, jossa menneisyyden ratkaisemattomat ongelmat alkavat poksahdella koko ajan näkyvämmillä tavoilla. Kyse ei ole siis pelkästään naispappeudesta tai homoista, vaan taustalla on isoja enimmäkseen vaiettuja kirkkopoliittisia kysymyksiä. Mielestäni seuraavat kolme ovat keskeisimmät:
  • lestadiolaisten kaste- ja kirkkokäsitys
  • viidesläisen, ja sittemmin myös evankelisen herätyksen Raamattu- ja kirkkokäsitys
  • evlut kirkon (johdon) halu pitää kaikki tyytyväisinä 
Lestadiolainen liike ei katso, että kaikki kirkon jäsenet ovat kristittyjä sanan varsinaisessa merkityksessä, ja sen käsitys kasteen merkityksestä (tuleeko kastettavasta uskova kasteessa vai ei) on käsittääkseni eri kuin evlut kirkon virallinen kanta. Periaatteessa lestadiolaiset voisi siis laskea harhaoppisiksi, mutta näinhän kukaan ei sano ääneen ainakaan paremmissa piireissä.

Sekä lestadiolaisten että viidesläisten kirkkokäsitys on käytännössä sen tyyppinen, että ainoastaan oman liikkeen jäsenet, pelastuvat. Pelastus tulee toki armosta, uskon kautta, mutta käytännössä et oikein ole kunnollinen jos et askartele liikkeesi pienryhmässä - raamattupiiri, seurat, mitä tahansa, mutta käytännön uskonnonharrastaminen on pakollista jos haluat, että muut laskevat sinut pelastettujen joukkoon. Luterilainen käsitys lähtee enemmänkin siitä, että kastettu on kristitty (tahtoi tai ei), ja keskustelua voi lähinnä käydä siitä, kuinka huonosta tapauksesta kenessäkin on kyse. Hyvä ei ole kukaan, vaikka kuinka pinnistelisi.

Evlut kirkon johto on ainakin tähän asti lähinnä tyytynyt pitämään kulisseja yllä. Vaikka SLEY:n, Kansanlähetyksen, Kylväjän ja lestadiolaisten kannat tiedetään, niille ei tehdä mitään; pitkälti kyse on kai ollut siitä, että koska on osattu käyttäytyä (ja lestadiolaiset osaavat vieläkin), mitään erityisiä pakollisia riitoja ei ole tullut, ennen kuin nyt. Yleinen kulttuuri ja moraali on liikkunut siihen suuntaan, että naisten tasa-arvo miesten kanssa on hyväksytty yleisesti hyvänä asiana, ja minusta tämän korollaarina seksuaalinen suuntautuminen on muuttunut myös melko lailla yhdentekeväksi, kunhan nyt aikuisista ihmisistä olet kiinnostunut - ja hyvä niin.

Patriarkaatin sulaminen on kuitenkin paljastanut näiden melko omalakisten liikkeiden yleisestä nykymoraalista poikkeavat käytännöt: muutama vuosikymmen sitten tätä ristiriitaa näiden liikkeiden ja yleisen moraalin välillä ei ollut. Nyt se kuitenkin nousee esiin, ja toimii leimahduspisteenä koko kiistalle. Kiista koskee kuitenkin minusta isompia kysymyksiä, ja nämä taustatekijät selittävät kiistan sitkeyden. Näiden liikkeiden, erityisesti SLEY:n ja Kansanlähetyksen, kannalta tässä on mielestäni kyse heidän perustavista uskonkäsityksistään, joita heidän on annettu melko vapaasti viljellä kansankirkon pellossa, vaikka niitä pidetäänkin vähän toisena lajina kuin yleistä ja yhteistä luterilaista kristinuskoa. Kirkon johdon kannalta on ehkä kyse ikävästä ja hankalasta kiistasta, jonka moni toivoo edelleen menevän itsestään ohi. Sitä se ei kuitenkaan tee, koska näille eriseuraisille kyse on perustavista kysymyksistä, joissa he edellyttävät toisten tarjoavan heille edelleen tilan toimia oman moraalinsa mukaan, vastoin yleistä moraalia. Yleisen moraalin kannalta taas näiden liikkeiden vaatimus on täysin kohtuuton - liikkeet haluavat erivapauden ihmisten tasavertaisuudesta, ja erivapauden syrjiä myös moraalisen enemmistön edustajia.

Oman lisämausteensa tähän antaa raha ja omaisuus: jos nämä ääriliikkeet toimivat evlut kirkon sisällä, niillä on kuitenkin mahdollisuuksia käyttää yhteisesti evlut kirkon jäsenten maksamia tiloja ja palveluita: ei mikään ihan olematon etu. Tämä vie tehokkaasti motivaatiota perustaa oma kirkko, jolla olisi tietenkin riidattomat valtuudet (lakien puitteissa) opettaa ihan mitä tahansa mikä mieleen sattuu juolahtamaan.

Kirkon johdolle tämä on varmasti ehkä epämiellyttävin juttu ikinä: nämä (ulkoista) rauhaarakastavat herrat (ja jokunen rouva) eivät ole pääsääntöisesti mitään suuria johtajia, jotka ratkovat asiat niin, ne myös tulevat ratkaistuiksi, eivätkä hautaudu jälleen yhteen komiteaan (kyllä, ajattelen piispainkokouksen homofiaskoa: niin laiha lopputulos vuosien työstä!) siksi, että kirkossa ei osata eikä uskalleta riidellä. Joko ei sanota mitään tai sitten ryhdytään käyttäytymään huonosti, ja kukaan ei saa puututtua ongelmiin: esimerkkinä voisin mainita vaikka KKO:n syrjinnästä antaman tuomion: on se nyt vaan vähän kumma, että mennään edes kutsumaan seurakuntaan sellaisen liikkeen ihmisiä, joilla on selkeitä vaikeuksia toimia kirkon kaikkien työntekijöiden kanssa yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan.

Mitä kirkko voisi sitten tehdä? Evlut kirkko voisi poistaa näiltä lähetysjärjestöiltä aseman kirkon omina lähetysjärjestöinä. Rahoitus on jo tukahtumassa: useat seurakunnat ja -yhtymät ovat lopettaneet SLEY:n avustamisen, ja ennustan, että Kansanlähetykselle ja Kylväjälle käy lähivuosina samoin. Virallisen aseman poisto on taatusti kivuliaampi operaatio, ei vähiten siksi, että kirkon vaalijärjestelmän omituisuuksista johtuen kirkolliskokous valikoituu hyvin monivaiheisesti, ja tällainen vaalitapa heijastelee hyvin hitaasti jäsenistön tuntoja. Lisäksi veikkaan, että myös monelle virkamiehelle ja -naiselle näistä järjestöistä luopuminen tekee henkilökohtaisesti kipeää.

Toivon itse, että nämä selvittelyt etenisivät melko nopeasti - mielestäni on älytöntä, että evlut kirkko antaa itsensä olla tällaisten ääriliikkeiden panttivankina - mutta pelkään, että kovin nopeasti se ei silti tapahdu. Kirkon henkilöstössä on niin paljon ihmisiä, jotka eivät tunnu toivovan mitään muuta kuin että mikään ei muuttuisi, tai jos muuttuukin, niin sillä tavalla, että kenellekään ei tule paha mieli. En vain ymmärrä, miten mielipahaa voisi enää välttää: tämä riita on odotuttanut itseään jo ainakin vuosikymmeniä, ja odottaminen on vain pahentanut asiaa.

    tiistai 22. maaliskuuta 2011

    Kiipeämistä, politiikkaa ja uskontoa

    Kolme keskeisintä elämänalaani: kiipeily on kivaa, politiikka on kivaa... enimmäkseen (vaalikone väittää että olen vasuriviherkommari), ja uskonto on enimmäkseen silkkaa nautintoa, mutta tämä Jeesuksen fan club on välillä sellaista porukkaa, että sitä ei meinaa kestää millään.

    Kuten nyt vaikka tämä Nuotta-lehden kampanja "Älä alistu". Niinkuin mille? Homoudelle? Hei kamoon, homofobia on niin viime vuosisataa.

    Olenhan minä tiennyt, että tämä porukka tosissaan uskoo, että homous on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Ja tiedän myös, että sama porukka lukee kirjaimellisesti valikoituja Raamatun kohtia. Sama porukka myös uskoo omiin järjenkykyihinsä kuin pukki suuriin sarviinsa - omasta mielestään he osaavat valita automaattisesti oikeat kohdat Raamatusta ja oikeat lähteet joihin sopii luottaa.

    Väärässähän he ovat, ei siitä pääse mihinkään, eikä se ole edes mielenkiintoinen kysymys. Se, mikä on mielenkiintoista on se, mitä evlut kirkko tekee seuraavaksi. Sanooko arkkipiispa jotain? Tai Irja Askola?
    Viime kerralla, Ajankohtaisen Kakkosen homoillan (journalistinen fiasko jos mikä) jälkimainingeissa arkkipiispa sai sanottua, että homous ei ole synti, eikä siitä tarvitse eheytyä, mutta kovin pitkään sekin kesti näin kiihkeän nykyajan mittapuulla. Kuinkahan kauan reagointiin menee aikaa nyt?

    Minusta rakkaalla kirkollani on ehkä vieläkin vähän vaikeuksia tajuta, miten iso ongelma nämä kristittyjen äärisiiven edustajat ovat. Heidän mielipiteistään pitää irtisanoutua selkeästi ja julkisesti, ja heidän väärät käsityksensä pitää sanoa sellaisiksi (ja homofobian synti pitää sanoa synniksi) - muuten meidät perusluterilaiset samastetaan tähän porukkaan, ja minä en ainakaan tahdo tulla samastetuksi tuollaiseen rakkaudettomaan kampanjaan tai sen taustatahoihin.

    [ETA 15:06] Arkkipiispa Kari Mäkinen on vastannut: "...Kampanja, joka keskustelun on käynnistänyt, ei ole kirkon järjestämä kampanja." Näin!