Suunnitelmat ja kuinka ne muuttuvat

Minusta on kiva suunnitella asioita ja miettiä valmiiksi, mitä suunnilleen tulee tapahtumaan. En, noin yleensä ottaen, pidä itseäni kauhean joustavana ihmisenä. Olin väärässä. (Olen aika usein väärässä itseni suhteen, mutta enhän minä siitä mitään opi.)


Vaeltelin ja kiipesin viikon verran Alpeilla. Tarkoitukseni oli ensin kävelellä Signal de La Gravelle, sitten Roc Noirille ja sitten Aiguille du Goléonille. Lopuksi ajattelin kiivetä Grande Ruinelle.

En tehnyt mitään noista asioista. Reissu oli yhtä kaikki haastava ja hyvä.

Mitä tapahtui? Yllättävät inhimilliset seikat muuttivat asioita matkan aikana, ja en voinut toteuttaa suunnitelmiani kuten olin ajatellut. Huomasin ilokseni, että pystyin joustamaan suunnitelmistani ja tekemään uusia lennosta, ja kykenin myös puhumaan muutoksien herättämistä tunteista ja ajatuksista.

Matkalla monta lahjaa minulle: eräs ystävyys syveni ja vahvistui, syntyi uusi kumppanuus (hi, Julien!), tutustuin moneen mukavaan uuteen ihmiseen ja kiipesin itseäni hämmästyttävällä tasolla. Kävimme ystävän kanssa jäätikön kautta hienolla harjanteella kahdestaan, omin voimin (eka kerta). Kiipesin ensimmäistä kertaa via ferrataa. Kiipesin mielestäni tyylikkään ja virkistävän ilmavan harjanteen. Laskin mäkeä jäätiköllä! (c'est culing en français, haha). Ennen kaikkea opin lisää sopeutumista ja tilanteen huomioon ottamista, omista tavoitteistani tinkimättä.

Ehkä opin avoimuutta maailmalle?


I like to plan things beforehand, think things through. I don't, as a rule, think of myself as a very flexible person. Well, I was wrong about that (add that to the long list of my mistakes).

I had plans for my climbing trip to the Alps, and basically none of my plans came through. Yet the trip was immensely enjoyable, fun and I learnt a lot. I deepened a friendship. I made new companions and acquaintances. I'm still rather amazed at the level I can climb easily at, and I'm beginning to be a bit proud of my mental strength. The food was obviously very good, and I also managed to slide down a glacier on my bottom - like I was a little girl again.

Above all, I went with what I got and enjoyed it immensely. So, not a bad trip at all, and probably mentally even more of a success than it was climbing-wise. And it was by no means a failure on that front, either.

This route was to me the high point of it all, airy and sustained. Highly recommended if you're into air, some downclimbing and thinking while you climb.

Pointe Trifide, traversée des arêtes, AD/II

Asiakkaat ja segmentit

Joo, niinhän se on, että kirkon kannattaisi käyttää (omiin tarkoituksiinsa) näitä kaupallisia konsepteja ja välineitä, mutta kehnolta näyttää, koska ylipäätään minkälainen tahansa edes jossain määrin objektiivinen tarkastelu herättää voimakkaita kieltoreaktioita: ihan väärin ovat segmentit ja asiakkaista ei saa puhua ja palveluista ei saa puhua. Viis siitä, että iso osa jäsenistöstä hahmottaa asiat niin, siitä ei saa välittää - paitsi ah-niin-alentuvasti; siis niin, että nämä asiakkaaksi itsensä näkevät ihmiset pitää äkkiä opettaa ajattelemaan samalla tavalla kuin sisäpiiri. En oikein näe siinä projektissa toivoa, paitsi tietenkin, jos sisäpiiri suostuu ensin opettelemaan näiden asiakkaiksi itsensä mieltävien kielenkäytön ja ajattelutavan. En oikein usko. Sisäpiiri ei pysty näkemään sisäpiiriyttään ainaakan vielä.

Vaan, minä lähden taas kesällä Ranskaan! Samaan kylään kuin kerran ennenkin, samaan kansallispuistoon, mutta nyt a) aikaa on enemmän ja b) kunto on parempi ja c) akklimatisoin vaeltelemalla neljä päivää kaverin kanssa. Melko muikeaa!