tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kevät ja vaalitulos

Kivet ovat enimmäkseen kuivia, ja se on kiva se. Sinappi, Muddy Fox ja Kolmoismuna tuli heitettyä noin aluksi. En ole mikään ihmekiikkuja vaan tämmöinen keski-ikäinen täti jolla viiraa päässä. Viittaan tällä siihen, että kukaan ihan viisas ei kiipeä kallioilla, vaan harrastaa vaikkapa ristipistokirjontaa sen sijaan. Minä harrastan molempia.

Ja sitten kukkahattutäti vähän saarnaa:

Vaalitulos on pettymys, tietenkin: jos Arkadianmäelle nousee avoimen rasistista kieltä käyttäviä ("Kikkarapäälle kuonoon" -Hirvisaari) ja väkivallalla uhkailevia ("Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino" -Halla-Aho) edustajia, se ei voi olla mitenkään päin katsottuna hyvä asia, saati että nämä uhoajat otetaan hallitukseen. Perussuomalaisten menestys kertoo minusta eniten siitä, että osa suomalaisista ei pysty mitenkään hyväksymään sitä, että heidän on elettävä samassa maailmassa ja pitkän päälle samoilla ehdoilla kuin kaikki muutkin, Kapkaupungista Nordkappiin.

Minusta me suomalaiset, ja perussuomalaiset aivan erityisesti, haluaisimme mielellämme ohittaa ainakin seuraavat asiat:
  • perusteollisuus (sellunkeitto, paperin valmistus, laivojen hitsaaminen, kännyköiden kokoaminen) tulee vähenemään Suomessa edelleen. Se vähenee siksi, että kilpailu maailmalta on niin kovaa, ja siksi, että elintasoa on pakko tasata maapallonlaajuisesti. Nykyisen eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen korkean elintason hinta on maapallon tasolla liian kova: emme pysty maksamaan sitä edes orjuuttamalla koko maapallon loppuväestö (eikä se ole muutenkaan minusta hyväksyttävä ratkaisu).
  • pakolaisuus, myös Suomeen, lisääntyy, kunnes elinolot koko maapallolla tasaantuvat siedettävälle tasolle - tämä tarkoittaa elintason laskua mm. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
  • energian hinta nousee väistämättä. Kyse on vain siitä, millaisella aikataululla ja kuinka jyrkästi. Nykymeno vastaa kaasun painamista, kun suuntana on kallioleikkaus. Energiaverojen korotus olisi viisasta, ja antaisi sopeutumisaikaa sekä taloudellista tilaa vaihtoehtojen kehittämiselle. Ydinvoima on ehkä väliaikainen ratkaisu, mutta ei sitä uraaniakaan mistään lisää tule, ja erehtyväiset ihmiset ovat jatkossakin huonoja käyttämään herkästi käsistä karkaavaa tekniikkaa.
  • en osaa sääliä näitä työpaikkansa menettäneitä perusduunareita, joiden pitää vaihtaa ammattia. Olen itsekin joutunut vaihtamaan ammattia pakon (työsyrjintä) edessä, eikä se mitään kivaa ole, mutta elämä on kovaa. Hanki kypärä. Kaikkea ei voi saada. Suurin osa meistä suomalaisista elää jatkuvassa epävarmuudessa, nyt se vain koskettaa myös niitä ihmisiä, jotka kuvittelivat olevansa siltä turvassa.
  • eläkeläisjärjestöjen vaatimukset eläkkeiden korottamisesta ovat täyttä utopiaa. Kukaan ei ole maksanut eläkettään kokonaan itse, vaan siitä iso osa on tulonsiirtoa nuoremmilta vanhemmille. Nuorempien maksukyky ei riitä korotuksiin. Samoin eläkeikää on pakko nostaa tuonne 70-75 ikävuoden tienoille yksinkertaisesti siksi, että ihmiset elävät pidempään, ja meillä ei ole varaa maksaa eläkettä niin pitkään kuitenkin ainakin osittain työkykyisille ihmisille. Tämä on samantyyppinen ongelma kuin edellisetkin ongelmat: siltä voi sulkea silmät ja teeskennellä, että sen voi säätää pois lailla, mutta ei se mihinkään katoa.
  • tiettyjen (hetero)miesten tuska katoavan etuoikeutensa äärellä on ymmärrettävää, mutta ne etuoikeudet eivät palaa. Avioliitossa ei saa raiskata, abortti pidetään melko lailla vapaana ja homotkin vihitään avioliittoon, ennemmin tai myöhemmin. Samasta työstä pitää maksaa sama palkka tai muuten syyllistyy syrjintään. Asiattomilla perusteilla ei saa syrjiä, ja esimerkiksi homous on asiaton peruste. Se, että osaa heteromiehistä ällöttää, ei ole mikään peruste, sen enempää kuin että minun ällötykseni erilaisia fasistisia liikkeitä kohtaan olisi peruste pistää nämä porukat telkien taakse.
  • jos julkisia palveluita halutaan pitää yllä, veroja on korotettava. Arvonlisäveron korottaminen koskee kipeimmin köyhiin, valtion tuloveron ja pääomaveron korottaminen hyvätuloisiin.
  • valvontaa ja kuria halutaan muille, ei itselle. Tosiasiassa suomalaiset eivät ole mitään erityisen rehellistä tai rehtiä porukkaa: esimerkiksi rakennusalan harmaa talous ei ole mikään tänne itsestään levinnyt syöpä, vaan ihan "rehellisten" suomalaisten liikemiesten tänne maahantuoma ilmiö: ravintola-alan harmaa talous kutistuisi kummasti, jos "rehdit" suomalaiset maksaisivat asiallisesta työstä asiallisen hinnan: viiden-kuuden euron pizza ei voi olla puhtain paperein tehty, mutta niin se vaan maistuu "rehdille" suomalaiselle kautta maan. Sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saadaan, todellakin. Jos suomalaisia, ja perussuomalaisia, pitäisi jollain laatusanalla luonnehtia, "ahne" olisi sopivin.

Taidan pistää kommenttimoderoinnin päälle nyt - näistä kun ei ole tapana puhua ihan näin suoraan.

4 kommenttia:

  1. Asiaa, paitsi että eläkeiän nostaminen 70-75 vuoteen on sekin utopiaa. Eivät ihmiset jaksa.

    VastaaPoista
  2. No, sitten eläkkeitä on laskettava tai meidän on hillittävä ahneuttamme: täytyy tyytyä tekemään vanhempana vähemmän töitä ja saamaan siitä vähemmän rahaa, tai on tyydyttävä pieneen ja pitkään eläkkeeseen. Jos työelämässä ollaan välillä 25-60, niin tuona aikana pitäisi tienata paitsi itselle, niin myös ajalle 0-25 ja 60-80: aika kova vaatimus sekin. 35 vuotta tienaamista ja 45 vuotta kuluttamista ei taida ihan onnistua: tähän asti se on onnistunut siksi, että toisen maailmansodan jälkeen talouskasvu (joka siis johtui siitä, että panimme kollektiivisesti kaiken matalaksi ja tapoimme hirveän kasan ihmisiä) jatkui tuonne 80-luvulle asti, ja suurilla ikäluokilla oli pienet (sodissa harvennetut) vanhusikäluokat ja vähäinen lapsimäärä huollettavanaan. Joten ei tarvinnut niin tienata, kun elätettäviä oli paljon vähemmän kuin elättejä. Tämä suhde on nyt muuttumassa huonompaan suuntaan.

    Minä kannatan elintason laskemista, ja tason laskun tasaamista paremmin koko elinajaksi, eli: lisää rahaa lapsiin ja vanhuksiin, tuloveroja ylös, vähemmän töitä isoman porukan kesken (jotta jaksaisi sinne seiskavitoseksi) ja vähemmän palkkaa. Kaikille. En usko, että itsekään pääsen eläkkeelle edes 65-vuotiaana - enkä ole varma, että edes haluaisin. Jossain vaiheessa, ehkä parin vuosikymmenen päästä, vaihdan töitä ja alan tehdä jotain vähän vähemmän vaativaa pienemmällä palkalla. Yritän muuttaa Suomea, ja toivon, että Suomi muuttuu sellaiseksi, että se on mahdollista ilman varsinaista köyhyyttä.

    VastaaPoista
  3. Pah, kirjoitushärö: piti kirjoittamani "elättäjiä oli paljon vähemmän kuin elättejä"

    VastaaPoista
  4. Eikun apua ei ei ei, "elättejä oli paljon vähemmän kuin elättäjiä". Onpas takkuinen (loma-)aamu, loma tuli näköjään tarpeeseen.

    VastaaPoista